Ilkka Luukkonen: Maatalouden julkinen hyöty
"Tiivistetysti voisi sanoa, että EU yrittää purkaa itse luomansa monsterin, mutta ei tiedä, miten purkutyö tehdään."
Mänty kasvoi, oli kasvanut jo 80 vuotta. Se imi maasta ravinteita, yhteytti ja laski ympärilleen happea.
Koko ikänsä se oli luullut vain kasvaneensa. Männyn elämän tarkoitus oli elää ja kuolla.
Vasta vanhalla iällä männylle selvisi, että sen elämässä olikin kyse paljon enemmästä. Samalla kun se oli kasvanut, se oli huomaamattaan tuottanut valtavan määrän julkishyödykkeitä.
Se oli torjunut ilmastonmuutosta, säilyttänyt luonnon monimuotoisuutta ja toiminut maisemanhoidollisena elementtinä. Parhaassa tapauksessa se saisi vielä kuolemansa jälkeenkin ylläpitää maaseudun työllisyyttä ja elinvoimaa.
Kaikesta tästä maksettaisiin rahaa, mänty iloitsi, ja ilonpitoon yhtyi koko flora ja fauna. Viljapellot, rantalepikot, hakamaat, laitumet, kärrytiet, äystikkäät ja muut kantturat olivatkin ympäristöhyötyjen tuottajia, eivät pelkkiä mainintoja Linnén luokittelussa.
Kuten hyvin tiedetään, on EU kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä se oli aikoinaan sopinut, että viljelijöille ei enää makseta koplattuja tukia mutta että dekoplauksen vahingot kompensoidaan tasapuolisesti mutta kuitenkin niin, että ne jotka ovat saaneet eniten tukia saavat jatkossakin eniten vaikka se ei toteutakaan tavoitteena olevaa markkinasuuntautuneisuutta vaan vääristää sitä mutta mikä on tässä poliittisessa ilmastossa kuitenkin toteuttamiskelpoisin tie tasapuolisuuteen ja mihin voidaan palata tulevassa cap-uudistuksessa.
Edellinen kappale pyrkii osoittamaan, että vain harva pystyy kertomaan, mistä EU-maataloudessa on kyse. Tiivistetysti voisi sanoa, että EU yrittää purkaa itse luomansa monsterin, mutta ei tiedä, miten purkutyö tehdään.
Työ on kuitenkin edennyt siihen vaiheeseen, että maatalous määritellään uudelleen. Jatkossa tärkeintä ei ole enää ruuan vaan julkishyödykkeiden tuottaminen, siis se, että maalaismaisema nielee hiiltä ja näyttää kivalta.
Tällä tavoin rauhoitellaan eurooppalaisia veronmaksajia, jotka eivät pidä maataloustuista. EU-komissio uskoo, että asenteet muuttuvat, jos hiilipäästöt vähenevät tukien ansiosta.
Komission tavoite on oikea, koska veronmaksajilla on oikeus päättää, miten heidän verorahansa käytetään. On myös viljelijän etu pitää veronmaksajat tyytyväisinä.
Kääntöpuoli on se, että viljelijän työ muuttuu mielettömäksi: EU-kansa huutaa ruokaa, mutta viljelijän palkka maksetaan siitä, että ilmakehän hiili assimiloituu tilakiinteistön alueella sijaitsevaan orgaaniseen ainekseen.
Komissiota voi ja pitää haukkua potkuripäiden kokoontumisajoiksi, mutta se tekee vain sen, mitä EU - me - haluaa. Sitä paitsi maatalousuudistus liittyy paljon suurempaan aatteelliseen muutokseen, joka on ollut käynnissä jo jonkin aikaa.
Kansantuotteen mittaamisen ongelma on tunnetusti se, että mittarit eivät kerro vesien saastuvan ja ilmakehän lämpenevän. Koska raha on maailman ainoa yhteinen kieli, ongelma yritetään ratkaista antamalla luonnolle hinta.
Päätelmäketju etenee siten, että kun vaikkapa yhteyttämisen hinta on laskettu, voidaan kertoa, paljonko sen keskeytymisestä kertyy tappioita. Laskelman perusteella voidaan lätkäistä sakot tehtaanomistajalle, joka pilaa naapurinsa kasvimaan.
Ilmakehään päästetyn hiilen hinta on jo tiedossa, ja se on parikymppiä. Tehtaanomistaja maksaa sen.
Nyt tullaan siihen, miten EU tukee julkishyödykkeitä tuottavaa maataloutta: Kun joku on ensin maksanut hiilen päästön, raha kiertää monen kukkaron kautta viljelijälle, joka laittaa pellot metsälle, joka alkaa niellä hiiltä EU:n piikkiin. Ja jos jonnekin jää vapaa lohko, siihen voi laittaa apilaa, josta karja saa typpeä, mikä vähentää ilmastovastaisen ostorehun käyttöä.
Kansalainen saattaa pitää edellä kuvattua sekavana. Hän saattaa myös havaita epäjatkuvuuskohtia tukipolitiikan, ilmastotietämyksen ja ikkunasta näkyvän reaalimaailman välillä.
Ei ole kuitenkaan syytä huoleen, koska tulevissa tukihakemuksissa asia varmaankin selviää. Ilmastotukihakuun on sen verran aikaa, että jos viljelijä alkaa nyt opiskella asiaa, hän saattaa saada lomakkeen täytettyä vuoteen 2014 mennessä.