Aimo Vainio: Kuningas alkoholi
"Suomalaiset kesätapahtumat ovat piirileikkiä alkoholin ympärillä."
Kesällä juodaan aika paljon. Onhan se mukavaa, rentoutuu ja sosiaalinen elämä voi alkaa luistaa. Toisaalta pitkin maisemaa makaa sammuneita juoppoja ja katkaisuasemat ruuhkautuvat, kun lomajuominen pitäisi lopettaa. Alkoholin ristiriita on, että siitä on tiettyyn määrään asti hyötyä, mutta sen jälkeen pelkkää haittaa.
Suomalaisten juomatavat tiedetään, joten valtio on valinnut politiikaksi rajoittaa juomista monin keinoin. Samalla valtio kuitenkin huolehtii, etteivät alkoholista saatavat verotulot vähene ja valu Viroon.
Alkoholipolitiikan ristiriitaisuus kiteytyy kesätapahtumissa. Järjestäjiä kiusataan järjettömillä rajoituksilla. Tarjoilualueet on eristettävä aidoilla ja alkoholin nauttiminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Nimenomaan alkoholin nauttimista on hankaloitettu, kyllä sitä silti juodaan.
Kaikki suomalaiset kesätapahtumat nimittäin ovat piirileikkiä alkoholin ympärillä. Jos tarjoilu tökkii, juomat salakuljetetaan sisään tai pohjat vedetään alueen ulkopuolella.
Järjestäjän on yhtäaikaa huolehdittava, että jakelu pelaa, mutta juominen ei saisi riistäytyä käsistä. Järjestäjän täytyy myöskin teeskennellä suhtautuvansa juomiseen kielteisesti, vaikka tapahtuma on täysin riippuvainen siitä, että väki pääsee humalaan. Festari ilman alkoholia on tylsä.
Äärimmäinen esimerkki valtion holhoavasta asenteesta alkoholiin lienee maatiloilla valmistetun viinin myymisen vaikeus. Pienet yritykset eivät voi vapaasti myydä laadukasta käsityötä, vaan ne pakotetaan tekemään järjettömiä investointeja, jotta saavat myyntiluvan. Tilalla tehtyjä liköörejä ei saa myydä lainkaan ulos.
En ymmärrä, miten muutaman viinitilan tuotteiden myyminen tilan ulkopuolelle voisi olla uhka kansanterveydelle, jos Alkoista myydään joka perjantai rekkakuormittain Koskenkorvaa. En usko, että riskiryhmät ostavat marjaviinejä maatiloilta.
Samalla alkoholin mielikuvamainonta ja nuoria houkuttavat miedot juomasekoitukset sallitaan. Esimerkiksi Bacardi Breezerillä ei ole minkäänlaista maku- tai tunneyhteyttä sen sisältämään väkevään alkoholiin. Se maistuu limonadille. Breezeriä on hirveän paljon helpompi juoda kuin raakaa viinaa.
En ole alkoholia vastaan. Päinvastoin, pidän alkoholista. Juon sitä mielelläni eri muodoissa, eikä koskaan mikään edellä mainituista hankaluuksista ole alkoholin käyttöäni rajoittanut. Nokkela keksii keinot ja juoda voi, vaikka ei viihtyisikään.
Kaikista eniten alkoholin käyttöäni rajoittaa murheellisten ihmiskohtaloiden näkeminen. Tunnen myötätuntoa niitä ihmisraunioita kohtaan, jotka eivät enää nouse kelkkaan mukaan. Haaveet on unohdettu ja tavoitteet elämässä haudattu. Emme taida niin kaukana niistä kohtaloista olla, ettei vastaava osa voisi omalle kohdalle sattua.
Tutkijat ovat kertoneet, että alkoholin aiheuttamat haitat vähentyvät, jos hinta on korkeampi ja saaminen vaikeaa.
Jos hintaa nostamalla voitaisiin vähentää alkoholista seuraavia haittoja varsinkin suurkuluttajille, miksi niin ei tehdä? Alkoholivero ylös!
Voi ryyppäämisestä tosin olla etuakin. Ehkä käytämme sen ansiosta vähemmän huumeita.